Tänäänpäs olen juonut kahvia mustana pitkästä aikaa sekä rakastunut Anna Abreun End Of Love-biisiin. Ei oikeastaan vielä huolestuta, sitten vasta vapisuttaa kun olen maksamassa tätä levyä jossakin Anttilan kassalla ja saan kaupan päälle jotku hopeiset stringit. Mutta sitä odotellessa on hyvä suunnitella ylihuomista lippujen hankkimista, aion suunnata yhdeksäksi aamulla Stockmannin Lippupisteeseen, joka on kolmannessa kerroksessa. Pahimmassa tapauksessa linja-auto on myöhässä tai minä nukun kahteentoista ja herään siihen että kaikki liput ovat loppuunmyyty. Hemoglobiinikin näin syksyisin tuntuu vajoavansa taas nolliin, sillä mitkään unimäärät ei riitä tähän väsymyksen poistamiseen. Mutta tässä mielentilassa osaan ainakin kirjoittaa usein enkä kuukausien välein.
Töissä olen värittänyt Photoshopissa pari kuvaa erääseen lapsien puuhalehteen ja levyarvostelutkin sain kirjoitettua. Oli kyllä pari sellaista levyä, joista ei keksinyt mitään hyvää sanottavaa. Esimerkiksi joku ruotsalainen siloposkipoikapoppoo, jossa biiseinä oli mm. "Broken" ja "I'm Alone", itse musiikki sellaista helposti tuotettua mitäänsanomatonta poppirokkia. Kyllä ne ruotsalaiset silti osaavat musiikkia paremmin tehdä kuin suomalaiset.