Tänään lähden Jumalan hylkäämään pikkukylään tapaamaan taas ystäviäni, muistelemaan vanhoja juttuja ja kertomaan uusia. Sain myöskin töistä vapaapäivän ja Ruotomielen uuden levyn arvosteltavaksi. Olen petturi, sillä olen alkanut käyttämään MP3-soitinta, se on inhottavan kätevä vehje. Minun kolme kannettavaa CD-soitinta piinaavat minun omatuntoani (jos sitä edes on olemassa), mutta kätevyydensä lisäksi tuo pieni ja liian rakastettava MP3-soitin on alkanut osoittamaan luovuttamisen merkkejä. Tuosta tuli vähän hankalasti luettava lause, mutta en korjaa sitä silti. Eli siis MP3-soittimesta loppuu patterit heti ja muutenkin se on alkanut tökkimään. Olen miettinyt päässäni suunnittelevani sellaisen kannettavan CD-soittimen, joka jotenkin osaisi pienentää itsensä taskuun sopivaksi ja sitten taas nappia painamalla suurentaisi takaisin itsensä CD-levyn kokoiseksi. En kyllä tiedä ostaisiko kukaan sellaista kun ei ihmiset osta edes enää CD-levyjä, mutta jospa suunnittelisin sellaisen vaan itselleni.
Eilen illalla kuuntelin Snow Patrolin keikkaa telkkarista ja luin Saima Harmajan koottuja runoja, kuulin myös kai harhoja vai kuka on käynyt koputtelemassa meidän ovelle yöllä? No kuitenkin rohkeana tyttönä laitoin kaikki verhot kiinni kädet täristen ja muistelin joitakin taisteluliikkeitä huonoista action-leffoista, eipä kuitenkaan kukaan hyökännyt kimppuuni. Ostin tällä viikolla myös älyttömän kalliisti levyjä, lähes 32e meni ja niillä sain 2 levyä. Yleensä tuolla hinnalla on saatava vähintään 5 levyä. Eikä kumpikaan niistä ollut muuten Anna Abreun levy, vaan Pain Of Salvationia ja Enochian Crescenttiä, taidanpas nyt ruveta siirtämään niitä tuohon MP3-soittimeen ja pohtimaan mitä levyjä otan viikonlopuksi mukaani.