Tänään lähden Jumalan hylkäämään pikkukylään tapaamaan taas ystäviäni, muistelemaan vanhoja juttuja ja kertomaan uusia. Sain myöskin töistä vapaapäivän ja Ruotomielen uuden levyn arvosteltavaksi. Olen petturi, sillä olen alkanut käyttämään MP3-soitinta, se on inhottavan kätevä vehje. Minun kolme kannettavaa CD-soitinta piinaavat minun omatuntoani (jos sitä edes on olemassa), mutta kätevyydensä lisäksi tuo pieni ja liian rakastettava MP3-soitin on alkanut osoittamaan luovuttamisen merkkejä. Tuosta tuli vähän hankalasti luettava lause, mutta en korjaa sitä silti. Eli siis MP3-soittimesta loppuu patterit heti ja muutenkin se on alkanut tökkimään. Olen miettinyt päässäni suunnittelevani sellaisen kannettavan CD-soittimen, joka jotenkin osaisi pienentää itsensä taskuun sopivaksi ja sitten taas nappia painamalla suurentaisi takaisin itsensä CD-levyn kokoiseksi. En kyllä tiedä ostaisiko kukaan sellaista kun ei ihmiset osta edes enää CD-levyjä, mutta jospa suunnittelisin sellaisen vaan itselleni.
Eilen illalla kuuntelin Snow Patrolin keikkaa telkkarista ja luin Saima Harmajan koottuja runoja, kuulin myös kai harhoja vai kuka on käynyt koputtelemassa meidän ovelle yöllä? No kuitenkin rohkeana tyttönä laitoin kaikki verhot kiinni kädet täristen ja muistelin joitakin taisteluliikkeitä huonoista action-leffoista, eipä kuitenkaan kukaan hyökännyt kimppuuni. Ostin tällä viikolla myös älyttömän kalliisti levyjä, lähes 32e meni ja niillä sain 2 levyä. Yleensä tuolla hinnalla on saatava vähintään 5 levyä. Eikä kumpikaan niistä ollut muuten Anna Abreun levy, vaan Pain Of Salvationia ja Enochian Crescenttiä, taidanpas nyt ruveta siirtämään niitä tuohon MP3-soittimeen ja pohtimaan mitä levyjä otan viikonlopuksi mukaani.

Tuntuu elämiseltä! Kaksi kenttälippua Marilyn Mansonin keikalle plus naurettavat kolmen euron palvelumaksut, jotka se ärhäkkä nainen otti varmasti omaan taskuunsa eikä Lippupalvelun kassaan. Yöpaikka on edelleen hakusessa, mutta eiköhän joku hämärä tyyppi vielä majoita meidät johonkin muutamaksi yöksi ja sitähän ehtii suunnitella sitten kun on vähemmän öitä jouluun.
Parin työviikon jälkeen tuntui että täytyy päästä johonkin humaltumaan ja tuulettumaan. Kukaan ei oikein innostunut, mutta onneksi tuo Sari sentään oikeaoppisena alkoholistina lähti matkaani. Tietysti matkan päämääränä oli tuttu ja turvallinen Hevimesta ja siellähän oli hyvinkin mukavia ja komeita pitkätukkia. Edelleenkin olen hämmentynyt saamastani huomiosta ja tekstiviesteistä.

Tänäänpäs olen juonut kahvia mustana pitkästä aikaa sekä rakastunut Anna Abreun End Of Love-biisiin. Ei oikeastaan vielä huolestuta, sitten vasta vapisuttaa kun olen maksamassa tätä levyä jossakin Anttilan kassalla ja saan kaupan päälle jotku hopeiset stringit. Mutta sitä odotellessa on hyvä suunnitella ylihuomista lippujen hankkimista, aion suunnata yhdeksäksi aamulla Stockmannin Lippupisteeseen, joka on kolmannessa kerroksessa. Pahimmassa tapauksessa linja-auto on myöhässä tai minä nukun kahteentoista ja herään siihen että kaikki liput ovat loppuunmyyty. Hemoglobiinikin näin syksyisin tuntuu vajoavansa taas nolliin, sillä mitkään unimäärät ei riitä tähän väsymyksen poistamiseen. Mutta tässä mielentilassa osaan ainakin kirjoittaa usein enkä kuukausien välein.
Töissä olen värittänyt Photoshopissa pari kuvaa erääseen lapsien puuhalehteen ja levyarvostelutkin sain kirjoitettua. Oli kyllä pari sellaista levyä, joista ei keksinyt mitään hyvää sanottavaa. Esimerkiksi joku ruotsalainen siloposkipoikapoppoo, jossa biiseinä oli mm. "Broken" ja "I'm Alone", itse musiikki sellaista helposti tuotettua mitäänsanomatonta poppirokkia. Kyllä ne ruotsalaiset silti osaavat musiikkia paremmin tehdä kuin suomalaiset.

Sateinen lauantai ja tyypillistä univelkojen nukkumista. Eilen yritin olla onnekas ja pelailin kolmella eurolla hedelmäpeliä voittamatta mitään, ainoastaan sain nauttia kahden keski-ikäisen miehen välissä olemisesta, he tunkivat kolikoita pelikoneisiin puolen tunnin ajan Ismo Laiteloina. (Voi miten hieno lause tuosta tuli!)
Ollaan siirrytty nyt myös digiaikaan, joka on suht turhaa, mutta eipä minua pahemmin kiinnosta sillä en aio hankkia tv:tä. Eilen vierailin myös ensimmäistä kertaa lemmikkiliikkeessä, se oli pieni ja siellä haisi pahalle. Paljon kaloja, pari undulaattia, liskoja, säälittäviä chinchilloja ja muita jyrsijöitä. Kissalle muka koitin jotakin järkevää etsiä, mutta ei sieltä löytynyt mitään tarpeeksi julmaa tuolle meidän karvakasalle. Sain toimituksesta mukaani muutamia lehtiä sekä todella arvokkaan Souvarit-kokoelman, joka lähti muuten mummulle synttärilahjaksi. Jouduin olemaan myös heppatyttönä, sillä minun piti kantaa nuo aarteeni hevosaiheisessa kangaskassissa perjantain ihmisruuhkissa, ihan jännittävä kokemus. Olen taas innostunut leipomaan, jääkaappi on hiivaa täynnä ja jauhopusseja on Siwasta kannettu kiloittain. On vaan paljon järkevämpää leipoa itse leivät ja pullat kuin ostaa kalliita lisäaineilla täytettyjä kaupasta. Ja tuohon brittirockiin liittyen, Aereogramme on ihana ja paras, Coldplay todella tylsää musiikkia.

Lasten lautapeli alkaa pikkuhiljaa valmistua, piirtämäni sienet eivät näytä enää pahasti peniksenpäiltä eikä pelissä seikkailevat eläimet hirvittävän pelottavilta. Monta litraa kahvia ja joka aamu lähden entistä myöhemmin juoksemaan pysäkille kun en jaksa herätä aikaisin. Olen tulossa tosi vanhaksi, sillä inhoan istua linja-autossa sen kaksi tuntia joka päivä. Joskus kyllä törmää hauskoihin ihmisiin busseissa, eräälläkin miehellä on mielestäni omituiset mittasuhteet, muuten pitkä, mutta kädet todella lyhyet, ajattelen aina että pystyykö tuo reppana edes runkkaamaan. Toivottavasti osasin kirjoittaa Kelan opintotukilomakkeen oikein, sillä rahalle on tarvetta. Marilyn Mansonin keikalle tulevat liput myyntiin ensi keskiviikkona, samana päivänä ilmestyy CMX:n uusi albumi, rahaa pitäisi löytyä myös mmfinin t-paitaan, CMX:n joulukuiselle keikalle Foxiaan sekä ehkä myös The Arkin lokakuun keikalle Club Teatrialle.
Oma kämppä on edelleen hakusessa, ainakin kymmeniin eri numeroihin olen soitellut, mutta aina joku on ehtinyt ennen minua varaamaan asunnon tai vuokra osoittautuu liian kalliiksi. Olisi tosi kätevää asua jossain 400-450e/kk kaksiossa jonkun kanssa, Kelalta saisi hyvät tuet siihen, mutta kun se oma rauha ja oma tila ja omat päätökset ja muutenkin itsekäs ajattelu sopii minulle.
Töissä alkaa olla ihan mukavaa, tänään sain 6 CD-levyä arvosteltavakseni, tosin mitään ei saa haukkua kovin pahasti sillä pikkuteinit saattavat suutahtaa ja lähettää toimitukseen vaikkapa kirjepommin. Mitenhän kertoa kauniisti Nakedin albumista? "Kyllähän tällä pikkutytön pöksyt kosteaksi saa, mutta minä saan naamalleni pettyneen hymyn".